Asiantuntija-artikkeli

Katriina Laaksonen, erikoissairaanhoitaja, terveydenhuollon maisteri

Asiakkaan valinnanvapaus

Uusi terveydenhuoltolaki, joka astuu voimaan 1.5.2011 antaa asiakkaalle oikeuden valita perusterveydenhuollon yksikkö eli käytännössä se terveysasema, jolla hän haluaa asioida. Uudistus on virittänyt vasta vähän keskustelua vaikka periaatteena se mullistaa terveydenhuollossa vallitsevan ajattelutavan täysin. Kärjistäen sen voisi kiteyttää väittää, että nyt potilaasta tulee asiakas. Ammattilaiset eivät voi enää antaa määräyksiä vaan tarjota vaihtoehtoja, joista asiakas valitsee.

Muutoksen vaikutukset käytäntöön tulevat aluksi olemaan vain vähäisiä. Pieni joukko hoitoonsa tai vaikkapa pitkiin odotusaikoihin tyytymättömiä käyttää oikeuttaan ja vaihtaa terveysasemaa. Suurin osa väestöstä asioi samalla terveysasemalla kuin tähänkin asti.

Vaihtamishalukkuuteen vaikuttaa moni asia. Uudistuksesta tiedottaminen on ollut vähäistä, mikä ei sinänsä yllätä. Terveydenhuollossa toiminnasta tiedottaminen ja viestintä kansalaisille perustuu edelleen organisaation tarpeisiin. Toimintaa helpottaa kun asiakkaat voivat tarkistaa vaikkapa laboratorion aukioloajat tai ajanvarauksen puhelinnumeron organisaation nettisivuilta.

Osaa kansalaisista uudistus ei kosketa lainkaan. Työssäkäyvät turvautuvat nopeasti saataviin työterveyshuollon palveluihin, jotka yhä enemmän painottuvat terveyden edistämisen sijaan sairauksien hoitoon. Moni lapsiperhe puolestaan käyttää vakuutuksen piiriin kuuluvia yksityisiä palveluita. Osa näistä asiakkaista ei edes tiedä minkä kunnallisen terveysaseman piiriin he kuuluvat.

Kunnallisia terveyspalveluita käyttävien joukossa on paljon heitä, jotka tarvitsevat erittäin yksityiskohtaista ja konkreettista apua saadakseen tarvittavan tiedon uudistuksesta. Heidän mahdollisuutensa valita pysähtyy siihen, että terveydenhuollon ammattilaisilta puuttuu tietoa, aikaa ja välineitä hyvään tiedottamiseen. Kaikille ie myöskään ole omaisia, jotka voivat auttaa asiassa.

Uudistuksen suurin ongelma ei kuitenkaan ole tiedottamisen puute itse lakimuutoksesta. Vaikein asia on se, mistä asiakas voi tehdä johtopäätökset terveysaseman toiminnan laadusta ja vaikuttavuudesta. Miten minä siis voin tietää, onko minun terveysasemani toiminta on tehokasta? Onko ammattilaisten ammattitaito ja –kokemus hyvät vai vain kohtalaiset? Hoidetaanko minua viimeisten tutkimustuloksien ja suosituksien mukaan? Pääsenkö hoitoon yhtä nopeasti kuin naapurikunnassa asuva tuttavani?

Hyvä uudistus tarvitsee tuekseen hyvän järjestelmän, jolla terveysasemien toimintaa seurataan ja josta terveysaseman asiakas voi saada tietoa tukemaan oman päätöksentekoaan. Jos tätä ei kyetä ratkaisemaan, jää uudistus torsoksi. Ne tavoitteet, jotka laadun ja saatavuuden osalta on lakiuudistuksen taustalla jäävät toteutumatta. Ei ole kenenkään etu, että asiakkaiden valinnat perustuvat luuloihin, kuulopuheisiin ja omiin tai naapureiden kokemuksiin.